Blogivieras: Marianne Miettinen - osa 1

Toiseksi blogivieraaksemme olemme saaneet Palloliiton huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettisen eli "Marken", joka toimii Ylen asiantuntijana nyt kesällä 2023 järjestettävissä naisten jalkapallon MM-kisoissa.  

Marke on tehnyt pitkän työuran Palloliitossa niin johtotehtävissä kuin eri ikäluokkien maajoukkuevalmentajana. Tämän lisäksi hän on valmentanut seurajoukkueita niin Suomessa kuin Ruotsissa. Marke on myös ollut kirjoittamassa useampaa kirjaa sekä toiminut puhujana eri tilaisuuksissa.

Saimme Marken kanssa niin antoisat keskustelut aikaiseksi, että olemme jakaneet haastattelun kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa paneudumme heti alkuun jalkapallon naisten MM-kisoihin, jotka pelataan 20.7.-20.8.2023 Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Mitä fiiliksiä kisat Markessa herättävät, millaiset psyykkiset tekijät arvokisoissa korostuvat ja kuka yllättää kisoissa?

Lisäksi ensimmäisessa osassa Marke kertoo omasta taustastaan ja millaisen polun hän on käynyt tämän hetkiseen rooliinsa Palloliiton huippujalkapallopäällikkönä. Psyykkisen valmennuksen asiantuntijoina meitä luonnollisesti kiinnostaa, millaisia oppeja matkan varrelta on jäänyt mukaan.

Mielenkiintoisia tarinoita luvassa, joten eiköhän mennä itse haastatteluun!

Moi Marke,

Upeaa, että pääsit haastatteluumme. Mennään heti alkajaisiksi tuleviin jalkapallon naisten MM-kisoihin, joissa toimit Ylen asiantuntijana. Millä fiiliksillä olet tulevista kisoista?

Odotan todella paljon tulevia MM-kisoja. Esimerkiksi Qatarissa pelatuissa miesten MM-kisoissa ei ollut ihmisoikeuskysymysten takia samanlaista jalkapallojuhlan tuntua, mitä aikaisemmin on ollut. Haluaisin, että arvokisat olisivat erityisesti pelaajien näyteikkuna pelien lopputuloksista huolimatta. Jokaiselle pitäisi jäädä fiilis, että on siistiä pelata arvokisoissa. 

Olen ollut paikan päällä naisten arvokisoissa 2005 EM-kisoista lähtien, mutta nämä ovat ensimmäiset kisat, joihin en matkusta paikalle. Se on sinänsä tosi harmi, sillä olen kuullut, että esimerkiksi Australiassa on tosi kova futisbuumi tällä hetkellä ja koko maa on kotikisoista ihan sekaisin. 

Ranskan 2019 MM-kisat ja Englannin 2022 EM-kisat loivat ennennäkemätöntä huumaa. Nämä kisat tulevat olemaan kuitenkin globaalisti sellaiset, jotka suorastaan räjähtävät silmille. Näkyvyys on lisääntynyt, joukkueita on enemmän ja mediatuotantoon panostetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi vuosien saatossa pelin taso on kasvanut entisestään ja toiminta on oikeasti jo todella ammattimaista monessa paikassa, joten sitä kautta pelit tulevat automaattisesti olemaan erinomaisia. 

Milloin sitten nähdään Suomi MM-kisoissa?

Mahdollisuudet ovat paremmat MM-kisoihin pääsemiseen kuin ennen, sillä kisat ovat laajentuneet ja formaatti on muuttunut. Esimerkiksi karsintojen loppuvaiheen playoffit menevät maanosittain sekaisin, joten peleillä mitataan oikeasti tasoa eikä paikkoja jaeta vain "poliittisesti". Nytkin kisoissa on Euroopan maista esimerkiksi Portugali ja Irlanti, joita vastaan Suomi on pärjännyt todella hyvin viime vuosina. En siis näe mitään syytä, miksei Suomikin voisi olla MM-kisoissa lähitulevaisuudessa, toivottavasti jo seuraavissa. Toki nyt Helmareilla on katseet ensin Euroissa, sillä se on tärkeä seuraava projekti heille.

Millaiset psyykkiset taidot korostuvat tällaisissa arvokisoissa? Vuosien saatossa näkyvyyttä on tullut yhä enemmän ja sitä kautta varmasti myös paineet osaltaan ovat kasvaneet.

Se mikä tekee jenkeistä niin hyviä, on heidän ajattelutapansa paineesta; "pressure is a privilege". He tuntuvat oikeasti nauttivan ratkaisupeleistä ja tietävät kuinka etuoikeutettua he ovat päästessään kokemaan tuollaisia hetkiä. Se on mahdollisuus näyttää kaikki se työmäärä, minkä eteen on vuosia tehty hommia. Kun on valtava määrä katsojia ja näkyvyyttä, on tärkeää pystyä blokkaamaan muu maailma pois ja keskittyä elämään hetkessä. 

Pelit ovat tietenkin vaativia, kun kisoissa on maailman parhaita pelaajia. Kisoissa korostuu virheiden sietokyky, mutta myös keskittymiskyky. Et voi ajatella kolmannella minuutilla sitä, mitä tapahtuu pelin lopussa. Jokainen hetki pitää elää täysillä ja keskittyä pelin aikaisiin tapahtumiin. Sen lisäksi on osattava nollata nopeasti, jos tulee epäonnistumisia.

Usein myös puhutaan kisakuplasta ja siitä, miten ainutlaatuinen kokemus pelaajille on olla yhdessä joukkueen kanssa tuollaisessa turnauksessa. Kuinka siis olla kuplan sisällä ikään kuin artistina ja nauttia showsta, kun sen aika on. On myös mietittävä, mitkä ulkopuoliset asiat pääsevät vaikuttamaan omaan tekemiseen ja keskittymiseen. Vaikka välillä on hyvä olla muutakin tekemistä ja ajateltavaa, on tosi tärkeää miettiä, keiden kanssa haluaa olla tekemisissä. Kun olin EM-kisoissa 2013 Suomen maajoukkueen valmennusryhmässä mukana, oli helpottavaa soittaa yhdelle kaverille, joka ei ymmärtänyt futiksesta yhtään mitään. Sekin oli omalla tavallaan nollaamista. 

Lisäksi mitä tunnetumpi pelaaja on, sitä enemmän ihmisillä on myös mielipiteitä sinusta. Sain maajoukkueen entiseltä valmentajalta Andree Jeglertziltä neuvon, että valitse ne ihmiset, joiden mielipiteillä on sinulle merkitystä. Esimerkiksi 2016 ollessani Ylen asiantuntijana opin sen, etten ikinä voi miellyttää kaikkia. Vaikka jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, voi osa kommenteista tuntua epäreilulta. Ne voi olla heitetty taustoja tietämättä, eikä heidän kanssaan ole mahdollista keskustella asiasta. Juuri siksi on mietittävä, kenen ja minkä antaa vaikuttaa itseensä.

Mitä kannattaisi seurata MM-kisoissa? Kuka yllättää? Kuka voittaa kisat?

Tulee olemaan mielenkiintoista, pystyykö muut maat haastamaan kuusikkoa, johon mielestäni kuuluvat USA, Englanti, Saksa, Espanja, Ranska ja olympialaisissa kultaa voittanut Kanada. Toivon todella, että seuraavan kategorian maat kuten Australia, Brasilia, Ruotsi ja Norja tulisivat haastamaan isojen näytöstä. 

Uskon, että Australia yllättää. He voittivat Ranskan viimeistelypelissä 2-1 ja kun he pystyvät kääntämään kotiyleisön tuen oikein, se tulee olemaan niille todella suuri vahvuus. Jenkit olisi helppo sanoa mestariksi, sillä he ovat todella vahvoja. Esimerkiksi 2019 USA:n valmentaja Jill Ellis sanoi, että heillä on kisojen kaksi parasta joukkuetta, sillä penkiltä pystyi heittämään sisään lähes samantasoisen pelaajan. Sanon kuitenkin, että vihdoin ja viimein Ranska voittaa kisat. He tekivät poikkeuksellisen ratkaisun ennen kisoja vaihtamalla valmentajaa Saudi-Arabian miesten entiseen päävalmentajaan. Ranskalla on ollut ongelmia niin pukukopissa kuin entisen valmentajan kanssa ja joskus täysin ulkopuolisen valmentajan tulo joukkueeseen voi toimia erittäin hyvin. Uskon siis, että Ranska tulee olemaan vahva joukkue näissä kisoissa.

Mennään seuraavaksi ajassa taaksepäin ja enemmän sinun tarinaasi. Olet ollut osaltasi raivaamassa tietä naisille asiantuntijoina jalkapallostudioissa. Miten kaikki lähti liikkeelle? Miksi on tärkeää, että naisia nähdään niin miesten kuin naistenkin arvokisoissa asiantuntijoina?

Aloitin noissa hommissa 2015 naisten maaotteluissa ja sieltä Ylen ihmiset bongasivat minut 2016 järjestettyihin miesten EM-kisoihin. Olin käsittääkseni ensimmäinen kommentaattori miesten arvokisoissa Matti Härkösen aisaparina. 

Se on jo aika vanha juttu, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli kuin myrsky vesilasissa. Ensimmäisen pelin jälkeen palautetta tuli räjähdysmäisesti ja asiasta tuli jopa vähän poliittinen. Aloin muun muassa saada yhteydenottoja eri puolueilta, jotka pyysivät heidän ehdokkaakseen. Monella tuntui olevan mielipide asiasta ja siitä tuli enemmän kuin vain jalkapalloasia, mitä en olisi ikinä arvannut. Ei ollut kyse vain naisten tietämyksestä jalkapallossa, vaan esille nousivat myös tasa-arvo ja naisten asema urheilussa ylipäätänsä. Loppujen lopuksi se oli hyvä, että se avasi keskustelua aiheen ympärillä.

On ollut todella tärkeää, että naisia tuodaan asiantuntijoiksi yhä enemmän ja ylipäätänsä tiedostetaan heidän osaamisensa. Viime miesten kisoissa meitä taisi olla jo muistaakseni viisi asiantuntijaa ja toki ruotsinkielisellä puolella kommentaattoreita on ollut jo ennen minua. 

Toimit tällä hetkellä Palloliitossa huippujalkapallopäällikkönä (Head of Performance). Mitä se pitää sisällään?

Se tarkoittaa sitä, että vastaan nuorten huippuvaiheen toiminnasta käytännössä kokonaan tyttöjen puolella. Se sisältää tyttöjen maajoukkuetoiminnan (U15-U23) ja talenttivalmennustoiminnan operatiivista johtamista ja kehittämistä. Tavoitteena on luoda yhdessä yhä parempia edellytyksiä niin seuroille kuin maajoukkupelaajakehitystoiminnalle. Kun ennen valmensin pelaajia, niin nykyään valmennan enemmän valmentajia ja pyrin tukemaan heidän työtään parhaani mukaan.

Olet toiminut aikasemmin päävalmentajana seurajoukkueissa Suomessa (Åland United, PuiU) ja Ruotsissa (Stattena) sekä Suomen nuorten maajoukkueissa (U18, U19, U20). Millainen valmentajapolkusi on ollut?

Valmentajapolut ovat kaikki niin erilaisia. Toiset ovat entisiä huippupelaajia, mutta itse lopetin pelaamisen nuorena. Olen sitten puolestaan valmentanut ihan kaikki mahdolliset ikäluokat läpi. Olen oppinut valmentamaan valmentamalla todella paljon aina futiskouluista vanhempiin ikäluokkiiin asti. Minulle se on ollut tosi opettavainen ja hyvä polku, mutta myöhemmin olen huomannut, että vahvuuteni on intensiivisen prosessin valmentamisessa. Olen parhaimmillani silloin, kun lyhyessä ajassa on saatava joukosta ihmisiä paras irti ja ikään kuin samaa sävellystä soittava yhtenäinen bändi. 

Sinulla on Uefa Pro -valmentajalisenssi, koulutat jatkuvasti itseäsi lisää ja olet lisäksi kirjailija ja puhuja. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on työrintamalla?

Kyllä, vuonna 2007 olin ensimmäinen nainen, joka suoritti nykymuotoisen UEFA Pro -lisenssin ja viime vuodet olen opiskellut lisää muun muassa jalkapallon johtamista Lousannen yliopiston ja UEFAn yhteistyön kautta. Tarkoitus on jatkaa urheilujohtamista Haaga-Heliassa ensi syksynä. Lisäksi esimerkiksi Satu Kasken kanssa tehty johtamiseen ja valmentamiseen liittyvä kirjaprojekti oli niin antoisa, että haluan joku päivä taas kirjoittaa lisää. Joukkuevalmentamisen jälkeen kaipasin uusia haasteita ja halusin syventää teoreettista osaamista kaiken sen käytännön kokemuksen jälkeen. En tiedä mikä minusta tulee isona, mutta olen opiskellut viime vuodet paljon, jotta minulla olisi mahdollisimman paljon erilaisia ikkunoita auki. Ajattelen, että kaikki mitä teen tänään vaikuttaa tulevaisuuteen, josta minulla ei vielä ole tietoakaan. 

Juuri tällä hetkellä elän perheeni ehdoilla ja sen tarpeet ovat minulle todella tärkeitä. Haluan tehdä jatkossakin työtä joka haastaa ja kehittää minua. Arvoni ovat kuitenkin selkeyttäneet minulle sitä,  mihin työtarjouksiin haluan suostua. Ennen kuvittelin todella selkeät askeleet, mihin haluan edetä missäkin vaiheessa. Nykyään olen saattanut kieltäytyä sellaisista tarjouksista, joista en olisi vielä viisi vuotta sitten kieltäytynyt. Yritän elää arvojeni mukaista elämää ja tehdä valintoja sen perusteella, onko eteen tuleva mahdollisuus juuri sitä, mitä pidän sillä hetkellä tärkeänä.

Mitä muita merkittäviä käännekohtia urallasi on ollut? Mitä oppeja olet saanut psyykkistä puolta ajatellen?

UEFA Pro -kurssi on varmasti yksi sellainen käännekohta. En silloin uskonut kunnolla itseeni ja mietin, mitä oikein teen kurssilla Suomen miespuolisten huippuvalmentajien joukossa. Lopulta olinkin kurssini priimus, opin luottamaan kykyihini ja uskalsin sen ansiosta lähteä Ruotsiin elämään unelmaani Stattenan päävalmentajana. Kun aluksi epäröin lähtöä, loi silloinen Palloliiton valmennuspäällikkö Jyrki Heliskoski uskoa minuun. Tulisin katumaan jos en lähtisi ja hyville ihmisille löytyisi aina töitä, jos palaisin takaisin Suomeen. Monesti riittää, että sinulla on edes yksi ihminen, joka aidosti uskoo sinuun ja minulle se sillä hetkellä oli Jyrki. 

Ruotsissa tuli kuitenkin epäonnistuminen ja sen jälkeen jouduin käymään pitkän itsetutkiskelun läpi. Mitä jalkapallo minulle oikeasti merkitsee? Mistä joukkueen vaikeudet johtuivat? Millainen valmentaja haluan olla? Kuinka realistista edes oli onnistua keltanokkana nousijajoukkueen päävalmentajana?Erkka Westerlund on sanonut, että yksi olennaisimpia tekijöitä valmentajana onnistumisessa on itsetuntemus. Itse opin tuntemaan itseni paremmin tuolloin 34-vuotiaana ja se oli tosi rankka kokemus. En toivo kenellekään potkuja valmentajana, mutta maailmalla on sanonta, että on kahdenlaisia valmentajia; niitä jotka ovat saaneet potkut ja niitä jotka tulevat vielä saamaan potkut. Jollain tavalla se kuuluu tähän ammattiin, että välillä voi tulla kovia epäonnistumisia. Silloin mitataan sitä, miten paljon haluaa tätä ja onko valmis nousemaan ylös ja kehittymään niissä asioissa, missä ei ollut riittävän hyvä.

Mitkä tekijät ovat auttaneet sinua vaikeilla hetkillä?

Jälleen kerran tullaan siihen, että vähintään yksi ihminen uskoo sinuun. Tuossa hetkessä minua auttoi Anne Mäkinen, jonka luokse menin pariksi kuukaudeksi Tukholmaan. Hän oli paras mahdollinen ihminen siihen tilanteeseen, koska hän oli pelannut meitä vastaan ja tiesi myös realistisesti mahdollisuuteni vaikuttaa joukkueen menestymiseen. Sen lisäksi lähdin kunnolla analysoimaan sitä, mitä olin tehnyt ja mitä olin jättänyt tekemättä. Pyrin katsomaan asiaa siitä näkökulmasta, mitä olin tehnyt hyvin, koska kaikkea en kuitenkaan ollut tehnyt huonosti.

Lisäksi on tärkeää löytää omia juttuja, jotta elämässä olisi muutakin kuin jalkapallo. Minulle se oli silloin musiikki. Tämä on jo legendaarinen juttu, mutta Annen ja minun yhteinen ystävä oli rumpali, joka oli pyytänyt minua monta kertaa treenikämpälle soittamaan ja aina aikaisemmin olin kieltäytynyt. Yksi kerta päätinkin lähteä mukaan alun epäröinnin jälkeen ja lopulta soitimme yhteensä kolme tuntia kahdet rummut vierekkäin. Guns N' Roses soi stereoista ja hakkasin rumpuja niin että hiki lensi. Se oli ensimmäinen hetki, kun en ajatellut futista ollenkaan. On siis tosi tärkeää löytää se oma paikka tai joku muu oma juttu, ettei identiteetti muodostuisi vain siitä, että on pelaaja tai valmentaja. 

Olin myös päättänyt, etten anna periksi. Olen ollut tosi sitkeä lapsesta asti. Olen ollut pelaajana tosi pienikokoinen, pelannut aina kaksi vuotta vanhemmissa ja joutunut jollain tavalla taistelemaan omasta olemassaolosta. Kun lopetan valmentamisen, haluan lopettaa sen omilla ehdoilla hyvään fiilikseen. Kun Ruotsin jälkeen Åland Unitedilta tuli tarjous, päätin lähteä sinne. 

Ensimmäisenä vuotena Ahvenanmaalla valmennustyylini oli ihan toisesta ääripäästä. Ruotsissa halusin päättää kaikesta itse, mutta nyt uudessa joukkueessa keskusteltiin pelaajien kanssa kaikesta ihan älyttömästi. Kun oli palauttava treeni, niin saatoimme puhua tunnin niin, ettei ehditty edes treenaamaan. Ei sekään ollut hyvä, kun yritin mennä liikaa toiseen suuntaan. Jälleen kerran uraani vaikutti yksi merkittävä henkilö, kun naisten maajoukkuevalmentajaksi tuli Andree Jeglertz. Hänen johtamistapansa vaikutti paljon toimintaani. Meidän staffi oli kokonaisuudessaan niin upea, että se eheytti minua ja löysin oman tapani valmentaa. Ihmisillä ympärilläsi on siis todella suuri merkitys.

Kiitos Marke asiantuntevista kommenteista MM-kisoihin liittyen ja kun jaoit tarinaasi. 

Blogin jatko-osassa tulemme Marken kanssa paneutumaan tarkemmin muun muassa siihen, mitkä psyykkiset tekijät korostuvat urheilijoiden ja valmentajien kanssa toimiessa yleisesti ja miten heitä voisi auttaa. Stay tuned!