Yhdessä olemme enemmän - Honka 2017

Anna paneutuu meidän tämänkertaisessa blogissa Hongan vuoden 2017 liigajoukkueen toimintatapoihin ja siihen, mikä mahdollisesti oli syynä joukkueen menestymiseen ja pelaajien viihtymiseen osana joukkuetta. Blogissa esitellään sekä Annan että muiden joukkueen jäsenten näkemyksiä kaudesta ja mikä teki siitä niin erityisen. Eiköhän siirrytä taas suoraan tekstin pariin!

Olen viime aikoina opiskellut, pohtinut ja keskustellut paljon siitä, mikä on oleellista joukkueessa toimiessa ja mikä vaikuttaa joukkueen optimaaliseen suoriutumiseen. Mikä saa jotkin joukkueet kukoistamaan oikealla hetkellä ja miten joissakin joukkueissa tuntuu viihtyvän älyttömän hyvin?

Palaan mielessäni usein väkisinkin vuoteen 2017, kun voitimme Hongan kanssa Suomen mestaruuden viime hetken maalilla ja sain joukkueen kapteenina nostaa mestaruuspokaalin ilmaan. Minulta kysyttiinkin hiljattain sitä, mitkä olivat yhtenäisyytemme avaintekijät ja tunnun löytävän erityisesti siitä kaudesta paljon mahdollisia vastauksia siihen, mikä on oleellista joukkueen optimaalisen toiminnan kannalta. Näiltä ajoilta on peräisin myös oma ennestään yltynyt kiinnostus psyykkiseen valmennukseen ja sen tärkeyteen niin joukkueen kuin yksilöidenkin kannalta. 

Miksikö? Yritän avata sitä seuraavaksi edes vähän.

Vaikken voi tietääkään yksittäisten pelaajien todellisia kokemuksia varmuudella, saimme mielestäni luotua Hongan vuoden 2017 joukkueeseen varsin avoimen ja luottamusta huokuvan ilmapiirin. Toivon, että jokaisen oli helppo olla oma itsensä, mitä varmasti auttoi se, että pelaajarinki ja toimintatavat olivat pitkälti tuttuja jo aikaisemmilta vuosilta. Lähes kaikesta pystyttiin keskustelemaan yhteisesti, palavereissa jaettiin ajatuksia, pelaajat uskalsivat kysyä ja teimme paljon töitä pienryhmissä, jotta kaikkien ääni tulisi jollain tapaa kuuluviin.

Keskustelimme paljon siitä, millainen joukkue haluamme olla ja millaiset tavat ja tavoitteet meitä ohjaavat. Tiedostimme myös sen, ettei ole vain meistä kiinni, miten kaudella tulee käymään. Kunnioitimme peliä ja vastustajaa, myös tuomareitakin:). Tärkeää olikin vaikuttaa ennen kaikkea niihin asioihin, jotka olivat meidän käsissämme. Voittamisesta ei tullut pakkoa missään vaiheessa, ainakaan en itse kokenut niin. Kävimme pienetkin yksityiskohdat niin hyvin läpi kuin pystyimme, minimoimme kaikki "yllätykset" peleistä ja jokaisen rooli joukkueessa oli varsin selkeä. Vastustajat oli scoutattu läpi ja meillä oli ratkaisut muuttuviin tilanteisiin jo ennakkoon. Annoimme kaikkemme niin kentällä kuin kentän ulkopuolella ja pyrimme tekemään sen mahdollisimman ammattimaisesti, vaikka moni kävikin koulussa tai töissä samanaikaisesti.

Paljolti tästä sai kiittää valmennusta, joka uskalsi myös jakaa vastuuta ympärilleen ja otti erilaiset yksilöt huomioon. Olimme kaikki vastuussa toiminnastamme. Kaikista huolista sai mielestäni kertoa varsin avoimesti kenelle tahansa, jonka ajatteli pystyvän viemään asiaa eteenpäin. Pidimme myös säännöllisesti palavereita vain pelaajien kesken, josta raportoitiin valmennuksen suuntaan. Oli tärkeää, että oli monta tapaa ja mahdollisuutta jakaa omia fiiliksiään ja päästä purkamaan asioita yhteisesti. Mikään ongelma ei kerennyt paisua liian isoksi. Vaadimme toisiltamme paljon, emmekä toki aina olleet kaikesta samaa mieltä ja varmasti parannettavaakin oli, mutta mielestäni kaikkien mielipiteitä arvostettiin ja asioihin reagoitiin nopeasti yhteisten toimintatapojen mukaisesti. 

Lisäksi saimme aika-ajoin keskustella asioista yhteisesti psyykkisen valmentajan kanssa. Itselle myös nuo tapaamiset olivat yksi tärkeä osa kokonaisuutta, sillä omalla urheilu-uralla tapahtui isoja asioita juuri tuona vuonna. Tunnelma oli hyvin jännittynyt esimerkiksi ennen ratkaisevaa viimeistä peliä ja hänen antamansa konkreettiset keinot huolien analysoinnissa olivat itselle ratkaiseva tekijä siihen, että pystyin oikeasti nauttimaan viimeisestä pelistä. Ja loppu onkin jonkinlaista historiaa, ainakin meille.

Joka tapauksessa mielestäni suuri tekijä tuon vuoden joukkueessa oli se, että jokainen koki tulleensa arvostetuksi ja tärkeäksi osaksi joukkuetta juuri omana itsenään, yhteistä tietoa ja osaamista jaettiin turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä, roolit olivat selkeitä, vaadimme toisiltamme paljon ja yhteiset toimintatavat veivät asioita koko ajan eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta. Treeneihin ja peleihin oli mielestäni aina mukava tulla. Lisäksi vietimme paljon aikaa treenien ulkopuolella yhdessä erinäisissä merkeissä ja saunaillat olivat tietysti aika mieleenpainuvia. Oli hauskaa olla yhdessä.

Miten tahansa tuossa viimeisessä pelissä olisikaan käynyt, olen äärettömän ylpeä siitä, millainen joukkue meillä oli tuona vuonna ja toki monena muunakin vuonna Hongassa. Se oli kaikkien toiminnassa mukana olleiden ansiota, sillä kaikki antoivat täyden panoksen toimintaan, jotta meidän pelaajien oli helpompi suoriutua kentällä. Joukkueen tuotos oli tässäkin mielessä paljon enemmän kuin sen pelaajien yhteenlaskettu panos - olimme yhdessä enemmän.

Ilokseni olen huomannut, että monen tutkimuksenkin valossa olemme tehneet monia asioita oikein noina aikoina. En kuitenkaan ollut aivan varma, onko aika kullannut muistot ja siitä syystä päätinkin vielä kysyä muutamia kommentteja tuon vuoden joukkueeseen kuuluneilta henkilöiltä. Sainpahan myös vastauksen yhdeltä vastustajalta ja entiseltä joukkueen jäseneltä. 

Tässä muutamia nostoja:

"Psykologinen turvallisuus, luotettavuus, rakenteiden selkeys, merkityksellisyys ja vaikuttavuus - näihin pyrittiin ja ainakin ajoittain onnistuttiin siinä tosi hyvin. Kaikilla oli luotto tavoitteeseen, pelitapa oli riittävän selkä ja roolit sen sisällä. Asioihin ja sisältöön sai vaikuttaa, mikä loi merkitystä toiminnalle. Jos koettiin epävarmuutta, asia otettiin puheeksi. Vaatimustaso oli kova myös pelaajilta valmennukseen päin."  - valmennusryhmän jäsen

"Meillä oli yhteinen selkeä tavoite, jota kohti kuljettiin 100% sitoutumisella YHDESSÄ. Joukkueessa oli paljon erilaisia persoonia, ja kaikki saivat olla juuri sellaisia kuin olivat. Ei ollut kuppikuntia. Toiminta oli organisoitua niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Ei tullut vastaan tilannetta, jota ei olisi treeneissä harjoiteltu. Valmentajien ja taustojen panostus oli ihailtavaa." -joukkueen jäsen

"Sai olla semmoinen, kun on. Turvallinen ympäristö!" - joukkueen jäsen

Teimme tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Huumori oli yhtenäistä ja osasimme nauraa itselle ja yhdessä joukkueen kanssa. Menimme joukkue edellä, ei minä edellä ja minun mielestäni se näkyi kaikkien tekemisessä niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Homma luisti, oli helppoa ja kivaa ja nautti tekemisestä." -joukkueen jäsen

"Avoimuus ja luottamus joukkueen jäsenten kesken sekä luottamus omaan ja joukkueen tekemiseen." -valmennusryhmän jäsen

"Teitä vastaan pelatessa, sai kokea jotenkin tosi vahvan joukkueen jäsenten välisen luottamuksen kentällä. Se tuli esiin esimerkiksi siinä, että te vaaditte joskus kovillakin sanoilla toisiltanne parempaa.  Se on mun mielestä esim. teambuildingin ydin, ei sitä tehdä sen takia, että on kivaa jee jee, vaan siksi, että luotetaan toisiin ja esimerkiksi uskalletaan vaatia toisilta." -vastustaja

"En kuulunut jengiin, mut näin ulkopuolisin silmin nähtynä teillä oli onnistuneet saunaillat." -entinen joukkueen jäsen

Vielä on tallella jokunen lehtijuttu ja videokin mestaruuden ratkaisuhetkistä ja voitonjuhlista, niihin pääset tutustumaan tarkemmin alta niin halutessasi ja omalla vastuulla ;)

Ylen juttu ratkaisevasta ottelusta

Jokainen ryhmä ja joukkue on erilainen. Siksi onkin muistettava, että tämä on vain yksi kokemus ja näkökulma joukkueen toiminnasta, ja jokaisen joukkueen ja sen jäsenten tuleekin löytää ne omat toimivat tavat kohti optimaalista suoriutumista. Olemme Lauran kanssa molemmat onnekkaita, että olemme saaneet olla osa monia eri joukkueita pitkien urheilu-uriemme aikana, mikä auttaa meitä varmasti myös psyykkisenä valmentajana toimimisessa. Mikäli teidän joukkueenne kaipaa tukea ja sparrausta oman toiminnan kehittämiseen, olethan rohkeasti yhteydessä meihin niin keskustellaan yhdessä siitä, miten voisimme parhaiten auttaa teitä.

Psst. Tarjouksia tulossa pian, pysy kuulolla!