MakeMindin tarina

Laura Hyvönen:

Tapasin Annan ensimmäisiä kertoja piiri- tai aluejoukkueessa noin 15-vuotiaana. Paremmin tutustuimme, kun Anna muutti Kuopioon ja tuli samaan urheilulukioon kanssani. Ehkä meitä hieman yhdisti se, ettei meistä kumpikaan ollut kuopiolainen, vaan matkustimme koteihimme viikonloppuisin ja olimme hieman pihalla kuopiolaisten meiningeistä. Saimme tämän vuoksi myös yhteisiä lempinimiä, joita tietenkin muistelemme pelkästään lämmöllä. Oli meillä myös yhteisiä kehityksen kohteita valmennuksen mielestä. Yksi niistä oli kuuleman mukaan notkeus. Ehkä kuopiolaiset olivat sitten venyvämpää sorttia. :)

Annan kanssa oli heti helppo olla. Hän oli rauhallinen ja iloinen ihminen, joka tuli toimeen kaikkien kanssa. Meitä yhdisti samanlainen huumorintaju sekä tietenkin intohimo futikseen ja muuhun liikuntaan. Sain Annan houkuteltua myös yhdeksi kaudeksi meidän jääkiekkojoukkueeseemme, jolloin näimme lisäksi siellä. Anna oli hyvin liikunnallinen ja taitoi monta lajia, enkä ollut lainkaan yllättynyt kun hän haki liikuntatieteelliseen opettajaopintoihin.

Lukion jälkeen tiemme veikin eri suuntiin. Anna lähti Jyväskylään, kun itse muutin Helsinkiin. Olimme kuitenkin yhteyksissä ja näimme mahdollisuuksien mukaan yhteisissä kaveriporukoiden tapahtumissa. Näimme Jyväskylässä, Helsingissä tai myöhemmin Porissa, mihin Anna muutti pelaamaan. Anna tuli myös moikkaamaan minua Floridaan, kun asuin siellä useamman vuoden yliopistoaikoina.

2012 palasimme uudelleen samaan joukkueeseen, FC Honkaan, pelaamaan. Taisin siinäkin hieman houkutella häntä sinne. Yhden kauden jälkeen tiemme tosin taas erkani, kunnes olimme taas samassa joukkueessa, HJK:ssa, vuonna 2019. Tällöin tosin minä työskentelin psyykkisenä valmentajana ja Anna pelaajana. Anna siirtyi kuitenkin piakkoin kokeilemaan unelmiaan ulkomaille. Muistan ajatelleeni, kuinka upeaa oli, että hän sai palkinnon vuosia tehdystä työstä ja rohkeista valinnoista! Tapasimme jälleen UEFA-B jalkapallovalmentaja kurssilla vuosina 2020-2021, josta valmistuimme 2021.

Vaikka olimme olleet yhteydessä vuosien varrella, tiet tulivat vahvemmin yhteen vuonna 2022, kun Anna oli myös lopettanut pelaaajauransa. Molemmat olivat kiinnostuneita urheilijoiden psyykkisestä valmentamisesta ja useiden keskustelujen jälkeen tajusimme, että meillä on samankaltainen arvomaailma sekä ajatus siitä, kuinka haluaisimme urheilijoita auttaa. Yhteisen yrityksen perustaminen tuli luonnollisena jatkumona noille keskusteluille. Kilautimmekin yritysajatuksen alkuun lasillisella Helsingissä marraskuussa 2022, jonka jälkeen aloimme todenteolla töihin.

Yhteinen historiamme tulee olemaan yrityksemme iso kulmakivi. Tunnemme toisemme. Tunnemme vahvuutemme ja heikkoutemme. Luotamme toisiimme. Uskomme yhdessä siihen, että tästä työstä voimme tehdä meidän näköisemme, ja että kaiken ei tarvitse olla aina liian vakavaa. Voi olla ammattilainen, mutta voi tehdä sen pilke silmäkulmassa silloin kun se on mahdollista. Tästä on mielestämme kyse myös urheilussa. Tosissaan pitää olla, muttei aina totisesti. Toivon teille kaikille lukijoille oikein hyvää alkanutta helmikuuta!

Anna Auvinen:

Vuonna 2003 muutin ensimmäistä kertaa jalkapallon perässä Pieksämäeltä Kuopioon urheilulukioon. Samalla elämäni muuttui varsin paljon, sillä jouduin 16-vuotiaana elämään omillani ja urheilullisesti otin ison askeleen eteenpäin. Aika oli varsin jännittävää, mutta sopeutumista helpotti rempseät kuopiolaiset, joista yksi oli Laura eli Late, toisen vuoden urheilulukiolainen pieneltä paikkakunnalta Kuopion kupeesta. Kun kerran Laura oli selvinnyt uudessa ympäristössä, tiesin selviäväni itsekin.

Pelasimme Lauran kanssa yhdessä Kuopion Mimmifutiksen B-tytöissä ja naisissa silloista SM-sarjaa. Lisäksi yhtenä vuotena Laura sai houkuteltua minut pelaamaan jääkiekkoa Leppävirralle. Varusteet raavittiin kasaan lukiokavereilta, kimppakyydit kuljettivat Kuopiosta ja jääaikaa sai välillä liiaksikin vähäisen pelaajamäärän takia. Mutta hauskaa oli lajista riippumatta niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Lukiovuosista jäi lämpimät muistot. Yhteisöllisyys, aitous ja toisista välittäminen loivat turvallisen ympäristön, jossa nuoren pieksämäkeläisen oli helppo hengittää, myös Lauran seurassa :)

Lukion jälkeen tiemme veivät eri suuntiin, kun Laura muutti isoihin ympyröihin pääkaupunkiseudulle ja itse suuntasin muutamaa vuotta myöhemmin Jyväskylään opiskelemaan. Yhteys kuitenkin säilyi, eikä Laurasta olisi päässyt eroon muutenkaan, sillä hän oli yliopistoaikaisen kämppikseni parhaita ystäviä. Kävimme myös noihin aikoihin moikkaamassa Lauraa Floridassa, kun hän opiskeli ja pelasi siellä. Oli varsin mielenkiintoista elää viikot kampuksella, ajaa viisikaistaista tietä Miamiin ja ihmetellä paikallisten elämää auringon paahteessa. Tuntui hieman hurjalta, että Laura asui toisella puolen maapalloa. Itse ajattelin tuolloin, etten varmaan koskaan tulisi muuttamaan ulkomaille.

Vuodet vierivät ja yliopistosta valmistumisen jälkeen päätin itsekin muuttaa pääkaupunkiseudulle töiden perässä vuonna 2012. Päädyimme Lauran kanssa samaan joukkueeseen, FC Honkaan, josta Laura kuitenkin siirtyi pois jo vuoden jälkeen. Toivon, ettei minun kanssa pelaamiseni ollut syy tähän siirtoon :) Itse viihdyin Hongassa 7 vuotta. Laura puolestaan pelasi uransa loppuun paikallisvastustaja HJK:ssa, jonka kanssa meillä oli monena vuonna hyvät väännöt. Lisäksi näimme yhteisten kavereiden kanssa aina silloin tällöin. 

Lauran kanssa tiemme jalkapallon puolella kohtasivat jälleen vuonna 2019, kun siirryin HJK:hon. Roolimme olivat kuitenkin tällä kertaa erilaiset, sillä Laura toimi joukkueen psyykkisenä valmentajana, kun itse vielä pelasin. Visiittini seurassa jäi lyhyeksi, sillä kesän Suomen cupin mestaruuden jälkeen tieni vei Italiaan ammattilaiseksi. Noista ajoista jäi kuitenkin jo mieleen yhteinen innostus psyykkistä valmennusta kohtaan, ja oli hienoa nähdä, miten joukkueet alkoivat panostamaan psyykkiseen puoleen entistä enemmän myös resurssien puitteissa.  

Koko kolmen vuoden ajan, kun pelasin ammattilaisena Italiassa, opiskelin samalla psykologiaa ja liikuntapsykologiaa yliopistossa ja kolusin alan kirjallisuutta ja podcasteja vapaa-ajallani. Lisäksi suoritimme Lauran kanssa UEFA B -valmentajatutkintoa samassa huippupelaajien ryhmässä. Aina, kun satuimme törmäämään Lauran kanssa, tuli meille puhetta psyykkisen puolen opinnoista. Saatoin myös soittaa Lauralle, jos minua mietitytti jokin opintoihin liittyvä, sillä Laura oli itse aloittanut urheilupsykologian opinnot Jyväskylän yliopistossa.

Kun tiesin urani olevan lopuillaan kesän EM-kisoissa 2022, aloimme ensimmäistä kertaa Lauran kanssa heitellä ilmaan ajatuksia yhteisistä työkuvioista tulevaisuudessa. Viimeiset kuukaudet olemme työstäneet ajatusta yhä enemmän eteenpäin ja etäpalavereista on tullut yksi viikon kohokohdista, kun saa pallotella ajatuksia yhdessä. Arvostan Lauran näkemyksiä, kykyä olla joustava ja nauraa myös itselleen. Kaiken ei tarvitse olla aina niin vakavaa. Olemme sopivasta samanlaisia, mutta erilaisia, emmekä varmasti tule unohtamaan huumoria työn tiimellyksessä. En malta odottaa mitä tämä vuosi tuokaan meille tullessaan.